Flunssaa pukkaa.

Fiia on ollut viime päivinä hieman vaisu ja räkäinen, joten päädyimme jättämään tämän päiväiset kisat väliin. Kävin eilen reilu tunnin maastolenkillä, ja tuntui ettei tamma palautunut laukkapätkistä oikein kunnolla. Viimeisimmän pätkän jälkeen käveltiin kuitenkin yli 20 minuuttia, ja siitä huolimatta hevonen puhalteli edelleen. Ratsastaessa se oli kuitenkin sikäli oma itsensä, että menohaluja tuntui löytyvän. Tuo lenkin jälkeinen olotila vaan laittoi hälytyskellot soimaan sen verran, että näin paremmaksi perua osallistumisemme kisoihin.

Kuumetta Fiialla ei kuitenkaan ollut, joten kävin tänään humputtelemassa kentällä ilman satulaa kaulanarulla. Menimme pelkästään käyntiä, sillä minun tasapaino ei riitä pysymään kyydissä yhtään kovemmassa vauhdissa. Fiia vaikutti tyytyväiseltä hieman vaihtelevampaan menoon. Harjoittelimme pysähdyksiä ja peruutuksia. Peruutus tuotti eniten vaikeuksia, sillä jos tasapainoni yhtään horjui, niin tamma saattoi kääntyä ympäri tai peruuttaa hieman vinoon.

Muutama muukin hevonen on ollut hieman räkäinen, joten toivotaan että tämä on vain jotain pikaisesti ohi menevää räkätautia. Tarkoituksena olis kuitenkin tämä viikko liikutella hieman kevyemmin, sen mukaan miten hevonen liikkuu mielellään.

Näillä näkymin seuraavat kisat olisivat sitten syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Myrskylässä, mikäli olen itse silloin vapaalla.

13-14.8 Kisaviikonloppu.

Viime viikonloppu kuluikin kisareissujen merkeissä. Lauantaina kävimme ratsastusseura Kopseen estekisoissa laivakuopalla Myrskylässä. Tarkoituksenani oli hypätä taas vain 50-60cm ja 70cm luokka, kentän pienuuden vuoksi.

Fiia oli saanut minun työkiireiden takia viettää vapaapäivää perjantaina, joten tämä tuotti oman jännityksensä kisapäivään. Lisäksi sää oli aika kamala. Tuuli ihan hirveän kovaa, sekä ajoittain satoi vettä ihan vaakatasossa. Tästä johtuen menimme kisapaikalle hieman normaalia myöhemmin, niin että pääsin suoraan verkkaamaan.

Rata oli taas sama kuin viimeksikin, joten en käynyt erikseen kävelemässä sitä. Verkassa Fiia tuntui yllättävän hyvältä, sekä rauhalliselta. Ehdimme verkkaamaan pitkät pätkät ravissa ennen laukannostoja. Otin muutaman noston kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen tulin verkka esteen ensin muutaman kerran ravissa. Hypyt sujuivat hyvin, joten nostin laukan, ja otin muutaman hypyn kumpaankin suuntaan.

Kisat etenivät suht nopeasti ja kohta olikin jo meidän vuoro. Starttasimme luokassamme ensimmäisenä. Perusrata meni puhtaasti läpi, eikä kertaakaan ollut sellaista fiilistä että jarrut olisivat olleet hukassa. Siirryimme verkkakentälle odottamaan uusintaa. Aika moni sai puhtaan perusradan, joten uusinnassa oli siis ratsastettava aikaa. Esteet oli hieman eri kohdassa kuin viimeksi, joten nyt ei päässyt millään kääntämään samasta välistä kuin aiemmin, joten jouduin siis ratsastamaan tammaa aika reippaastikin eteen. Tämä tuotti kuitenkin halutun tuloksen, eli puhtaan radan ja suht nopean ajan joka riitti ensimmäiseen sijaan :)

Lyhyen verkan jälkeen jatkoimme sitten seuraavaan luokkaan jossa starttasimme myös ensimmäisenä. Alkurata sujui ihan hyvin, sekä sujuvasti mutta kutosesteelle otin hieman liian myöhässä kiinni, josta johtuen otimme yhden puomin alas. Loppurata taas sujui puhtaasti. Itseäni tietysti harmittaa taas tuo, sillä sehän oli täysin oma moka, mutta eipä sille voi enää mitään. Kaiken kaikkiaan reissu meni kuitenkin ihan hyvin :)

Sunnuntaina oli vuorossa samassa paikassa koulukilpailut. Meidän vuokraaja starttasi raviohjelmassa, joten olimme jo hyvissä ajoin paikalla että ratsukko ehti verkkaamaan kunnolla. Heidän rata sujui ihan hyvin, ainoa vaan että tuomari tuntui arvostelevan kovasti hevosen muotoa. Pisteet olivat kuitenkin reilusti hyväksytyn suorituksen puolella, joten lisää treeniä vain ja kohti seuraavia koulukisoja :)

Starttasin itse helppo c luokassa, ja meninkin verkkaamaan heti vuokraajan suorituksen jälkeen. Fiia tuntui verkassa ihan hyvältä, kuunteli apuja eikä nyppinyt päätään. En ottanut ollenkaan laukkaa alle, jottei hevonen kuumenisi turhaan.

Radalla Fiia tuntui selkään suht kiireiseltä, mutta saimme kuitenkin kaikki tehtävät suoritettua oikeassa kohdassa, Itselleni jäi suht epävarma fiilis suorituksesta, ja yllätyinkin kovasti kun kuulin tulokset. Saimme 68,25% joka riitti ensimmäiseen sijaan! Olihan meillä toki ihan hyviä numeroitakin, huonoin oli 6 1/2 ja paras taisi olla 8, joka tällä kertaa tuli laukkaympyrästä.

Jotain edistystä on siis ilmeisesti taas tapahtunut :) Kisaviikonlopusta jäi kyllä todella hyvä mieli. Fiia on aivan mahtava hevonen <3

Tällä viikolla olisi tarkoitus ottaa taas yksi valmennus mikäli vain aikataulut saadaan sopimaan, ja sen lisäksi mennä sunnuntaina Kumpumäkeen hyppäämään. Maastoilu on jäänyt viime aikoina todella vähälle, joten sitäkin pitäisi ehtiä tekemään. Pimenevät illat, ja työ vain tuntuu taas hiattaavan harrastusta.

I believe i can fly!

Torstaina oli tarkoitus treenata sunnuntain koulukisoja varten. Sää oli todella tuulinen taas vaihteeksi, joten pohdin että mitähän tästäkin tulee. Fiia oli alkuverkassa hieman säikyn oloinen, ja sainkin tehdä normaalia kauemmin töitä jotta sain sen rentoutumaan. Silti vähän väliä piti kytätä kentän vieressä olevan pellon takana näkyvää puimuria ja säikähtää sitä.

Ohjelmana oli C1:2000. Suurimmat ongelmat meillä oli tuo pysähdys ja peruutus. Pysähdyksessä Fiia ei meinaa malttaa seistä, sekä poikittaa josta johtuen peruutuskin menee vinoon. Ratsastin ohjelman muutaman kerran läpi, jonka jälkeen treenasimme hieman noita edellämainittuja asioita. Loppua kohden alkoi taas sujumaan paremmin, eikä Fiia ollut muutenkaan enää niin säikyllä tuulella. Päätin siis jatkaa vielä hieman kaulanaruharjoitteluja.

Muutaman ensimmäisen kierroksen Fiia paahtoi menemään suht reipasta ravia, mutta sain aika nopeasti sen rauhoittumaan istunnalla. Turha säpsyily oli onneksi loppunut, vaikkakin mentiin vain kentän "turvallisemmassa" päässä pääty-ympyrällä. Tein muutamia pysähdyksiä, peruutuksia, sekä siirtymisiä. Nämä sujuivat todella hyvin siihen nähden että kyseessä oli tosiaan vasta toinen kerta ilman suitsia. Harjoitukset siis jatkukoon! Kyllä me vielä joskus uskaltaudutaan esteillekin ilman suitsia, ainakin toivottavasti.

Tässä lyhyt video. Fiia meni niin nätisti että oli ihan pakko ottaa muutama ilman käsiä laukkaamiskuva. Onneksi treenit sujuivat niin hyvin, ettei seuraava kuva ollut ilman hampaita ;)

Valkoisia esteitä ja uudet jalustimet.

Tiistaina suuntasin vapaapäivän kunniaksi Järvenpäähän putiikki Ainoon jalustin ostoksille. Olin jo pitkään kuolannut freejump jalustimia, ja nyt vihdoinkin päätin ostaa sellaiset. Hinta oli kyllä aika kova, mutta eipä tämä harrastus muutenkaan ilmaista ole. Jalustimien väriä ei varmaan ole kovin vaikea arvata? ;)

Aika jännä fiilis käydä tuossa putiikissa, kun se on rakennettu vanhan Tiipiitallin tiloihin, jossa minullakin oli aikanaa hevonen. Kentän tilallekin on rakennettu talli, sekä maneesi, ja laitumien tilalle on tullut kaksi kenttää. Hienon paikan ovat kyllä saaneet aikaan.

Shoppailun jälkeen piti tietenkin suunnata tallille kokeilemaan näitä uusia jalustimia :) Olin muutekin ajatellut hypätä hieman ennen kisoja. Rakensin kaksi pientä pystyä kentälle, joista toisen alle laitoin "tötteröitä", ja toisen eteen kaksi valkoiseksi maalattua "portin palasta".

Fiia meinasi jo alkuverkassa kyttäillä esteitä, joten kävin näyttämässä ne sille muutaman kerran. Tötsä este ei tuottanut mitään ongelmaa, vaan pääsimme sen yli suoraan ensimmäisellä kerralla. Valkoisia palikoita piti sen sijaan kytätä enemmän, ja ensimmäisellä kerralla jarrutella. Seuraavalla kerralla päästiin jo näidenkin yli. Korotin pikkuhiljaa tätä pystyä, niin että se oli loppujen lopuksi noin 75cm. Hyppäsin pystyä, sekä tuota pienempää kavalettia muutaman kerran peräkkäin.

Kaikenkaikkiaan treenit menivät kuitenkin ihan hyvin, sillä sääolosuhteetkaan eivät olleet kovin hyvät. Ihan hirveä tuuli oli kokoajan, ja tuntui että Fiia oli muutenkin hieman jännittynyt ja kiireinen. Viikonloppunahan sitten taas nähdään miten meidän käy kisaradalla. Hieman kyllä jo jännittää etukäteen varsinkin nuo estekisat. Koulukisoja en jotenkin osaa ollenkaan stressata :)

Täytyy kyllä myöntää että nuo jalustimet olivat erittäin hyvä ostos! Jalka pysyy niin paljon paremmin paikallaa jalustimessa. Tänään saapui myös uudet saappaat, joita pääsen toivon mukaan testaamaan jo huomenna. Mikäli huomenna on parempi sää, niin olisi taas tarkoitus jatkaa kaulanarutreenejä kouluohjelman treenaamisen jälkeen,

Tässä vielä muutama huonolaatuinen kuva hyppytreeneistä:

Kaulanaruilua ja peltotreeniä.

Oli aivan pakko tulla vielä uudestaan kirjoittamaan tänne tänään, sillä olen huomenna niin pitkään töissä, että en ehdi millään kirjoittelemaan tämän päiväisistä treeneistä. Mentiin vuokraajan kanssa tänään yhdessä tallille, ja tarkoitus oli että hän treenaisi sunnuntain koulukisoja varten.

Ratsastin kuitenkin ensin itse, ja kävimme hieman päästelemässä höyryjä pellolla. Fiia oli alkuun tosi innoissaan, joten sain rauhoitella sitä aika paljon. Ravailin reipasta ravia isolla ympyrällä hetken aikaa, jonka jälkeen annoin tamman laukata reipasta laukkaa muutaman kerran pellon päästä päähän. Fiia innostui tästä kovasti, ja muutaman kerran meinasikin olla jarrut hieman hukassa :D

Menimme takaisin kentälle jotta vuokraaja pääsi ratsastamaan raviohjelman muutaman kerran läpi. Fiia malttoi mennä kaikessa rauhassa tehtävät läpi, joten päätin kokeilla ensimmäistä kertaa mennä pelkällä kaulanarulla.

Kaulanarun virkaa sai toimittaa riimunnaru, koska ei meillä ollut mitään parempaakaan välinettä. Tein alkuun muutamia pysähdyksiä tarkistaakseni miten Fiia oli kuulolla. Pysähdykset sujuivat täysin pelkän istunnan avulla, joten uskaltauduin kokeilemaan hieman ravia. Ravailimme alkuun uraa pitkin kenttää ympäri, ja kun sekin sujui niin hyvin päädyimme kokeilemaan muutamia ympyröitä. Fiia kääntyi tosi hyvin istunnan avulla, eikä ihan hirveästi tarvinnut käyttää narua apuna.

Lopuksi kokeilimme vielä laukkaakin. Kaikki sujui siinäkin hyvin, tamma kuunteli apuja, kääntyi tarvittaessa ympyrälle jne. Ainoastaan laukan jälkeinen ravi oli hieman turhan reipasta, joten jouduin tekemään ihan kunnolla töitä istunnalla että sain ravin takaisin rauhalliseksi. Tähän olikin sitten hyvä lopettaa onnistunut kokeilu.

Täytyy ehdottomasti alkaa jatkossa treenaamaan tuota kaulanaruiluakin perusratsastuksen jälkeen. Asetinkin tavoitteeksi päästä vielä hyppäämäänkin joku päivä ilman suitsia. Sitä päivää odotellessa!

Pakko sanoa että tuo hevonen on oikea kultakimpale <3

Kohti parempaa huomista.

Kirjoittelu on taas hieman viivästynyt kun minulle iski hirveä flunssa päälle. Kävimne kuitenkin perjantaina estevalmennuksessa taas Olgan luona. Fiia oli alkuun hieman jäykkä, mutta parani kuitenkin loppua kohden. Tunnin teemana oli suhteutettujen välien ratsastaminen.

Aloitimme työskentelemällä ravipuomeilla, joiden jälkeen oli tarkoituksena ratsastaa suoraan mahdollisimman pitkään, ja kääntää vasta juuri ennen lyhyttä sivua takaisin uralle. Puomit menivät meidän osalta ihan hyvin. Hevonenkin jaksoi keskittyä nostelemaan jalkojaan.

Sitten siirryimme hyppäämään kahta pystyä, joiden välissä oli muistaakseni 21 metriä. Tuo väli piti ensin ratsastaa viidellä askeleella, ja sen jälkeen viidellä. Fiia lyhensi laukkaa todella hyvin, josta johtuen pääsimmekin välin kerran jopa kahdeksalla laukalla vahingossa :D Tämä ei kuitenkaan ollut tehtävän tarkoitus.  Tulimme samaa linjaa myös toiseen suuntaan. Yhdellä kerralla lähestyminen meni hieman huonoksi, eikä askeleet oikein sopineet joten Fiia kielsi viime hetkellä tuolle ensimmäiselle okserille. Pysyin kuitenkin onneksi kyydissä, ja seuraavalla yrityksellä pääsimme esteen yli. Kieltäminen oli onneksi täysin minun oma moka, eikä johtunut siitä että hevonen olisi kyttäillyt estettä.

Lopuksi hyppäsimme vielä pientä rataa, jossa oli mukana yhteensä 4 estettä. Yhden esteen alla oli vesimatto, jota halusin välttämättä harjoitella ensi lauantain kisoja varten. Rata sujui ihan suht hyvin, muutamaa vauhdikkaampaa pätkää lukuunottamatta. Fiia kuitenkin hyppäsi vesimatonkin aivan suoraan. Tuntuu vain että minun täytyy kokoajan todistella itselleni sitä ettei hevonen pelkää tuollaisia erikoisesteitä. Toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi.

Fiia joutui eilenkin pitämään vapaan, vaikken todellakaan haluaisi missään nimessä pitää sillä vapaata hyppäämisen jälkeen. Olin kuitenkin itse sen verran kipeänä että nukuin vain koko päivän, enkä saanut ketään muutakaan liikuttamaan tammaa. Tänäänhän sen sitten näkee onko tuo jumissa.

Hirveä rankkasade yllätti taas eilen, joten Fiia pääsi muutamaksi päiväksi kaverinsa kanssa pihaton suojaan lepäilemään. Nyt alkavalla viikolla yritän mahdollisimman paljon treenailla kouluohjelmaa, sekä sen lisäksi pitäisi toki hypätäkin vielä kerran ennen kisoja.

Osaamisen äärirajoilla.

Tämän päivän ohjelmana oli ajella Fiian kanssa Iittiin Olgan valmennukseen. Tai siis Olga tosiaan ratsastaisi ensin Fiialla, ja tämän jälkeen pitäisi minulle tunnin omalla hevosellaan. Olimme reillusti sovittua aikaa aiemmin perillä, mutta tämä ei onneksi haitannut mitään, vaan pääsimme heti laittamaan Fiian kuntoon ratsastusta varten.

Kerroin alkuun muutamia juttuja mitkä ovat meidän ongelmakohtia tällä hetkellä, eli nuo väistöt sekä sitten vaaleat lankkuesteet. Olga verkkaili alkuun ravissa, ja taivutteli tammaa kumpaankin suuntaan. Tämän jälkeen vuorossa oli raviväistöt, jotka nekin Fiia suoritti yllättävän tasaisesti, ilman mitään ylireagointia. Laukka pyöri myös hyvin, mutta laukanvaihto ei taas vaihteeksi tänään onnistunut. Otin muutamia kuviakin ratsastuksesta, enkä voinut kuin ihastella sitä miten tasaiselta ratsukon meno näytti. Pakko myöntää että Fiia näytti Olgan alla todella hienolta :)

Kouluosuuden jälkeen olikin vuorossa esteet. Kentällä oli juuri sopivasti tällainen valkoinen lankku, jollaiselle Fiia on viime aikoina kiellellyt. Olga otti muutaman hypyn aluksi kentän keskellä olevalle pienelle pystylle, ja siirtyi sen jälkeen hyppäämään okseria. Loppujen lopuksi okseria korotettiin pikkuhiljaa niin että se oli lopuksi hieman yli metrin. Itseäni pelotti jopa katsella tuollaisen esteen hyppäämistä, vaikka Fiia pääsi sen yli helposti. Sainkin ilokseni kuulla ettei hevoselta lopu ainakaan ponnu kesken.

Tämän jälkeen olikin vuorossa se valkoinen lankku. Este näytettiin hevoselle kerran, eikä se sitä sen kummemmin katsellut. Fiia hyppäsi esteen kerta toisensa jälkeen nätisti ilman kyttäilyä.Meidän suurin ongelma taitaa siis olla vain se että minä itse jännitän, jolloin jännitys siirtyy hevoseen joka taas alkaa kyttäilemään turhuuksia. Eiköhän tästäkin toivon mukaan selvitä treenillä.

Seuraavaksi olikin minun vuoro mennä ratsastamaan. Sain ratsukseni Olgan entisen kisahevosen Woodyn, jolla hyppäsin myös viime kerralla. Tunnin aiheena oli sarjaesteet, ja menimmekin neljää peräkkäin olevaa estettä, niin että ensimmäinen väli oli innarina, sitten oli yhden askeleen väli, ja lopuksi kahden askeleen väli, sekä sama toisinpäin. Woodylla oli todella mukava hypätä, sillä se tosiaan hyppäsi vaikka sen toi kuinka huonosti esteelle. Pääasiassa lähestymiset kuitenkin onnistuivat, ja vain kerran tulimme oikeasti tosi huonosti tuolle sarjan toiselle esteelle,

Alkutunnista esteet pidettiin matalina, mutta loppua kohden tuo sarjan viimeinen nostettiin metrin korkuiseksi. Siinä vaiheessa kyllä hieman pelotti, mutta aivan turhaan. Woody oli niin satavarma suorittaja että se hoiti homman kotiin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Tästä sain hieman itsevarmuutta ja uskalsin seuraavilla kerroilla jopa ratsastaa sitä esteiden välissä. Tekee kyllä niin hyvää mennä täysin erilaisella hevosella kuin mitä Fiia on. 

Olen niin iloinen tämän päivän treenien onnistumisesta, että en enää edes löydä sanoja kuvailemaan sitä. Aivan mahtava onnistumisen fiilis jäi päälle, ja Fiiakin oli niin hienona. Täytyy ehdottomasti yrittää vähintään kerran kuukaudessa tehdä niin että Olga hyppää Fiialla, ja otan sitten itse tunnin hänen hevosellaan. 

Nyt treenataan, ja kunnolla!

Meidän suunnitelmat muuttuivatkin taas vaihteeksi ihan päinvastaisiksi (yllätys yllätys). Peruin kaikki kisasuunnitelmat viikonlopun osalta, sillä koulukisojen ensimmäinen luokka oli muutettu harjoituskilpailuksi, eikä siinä ollut virallista tuomaria, mutta lähtömaksu oli kaikesta huolimatta sen saman 25 euroa. Jotenkin tuo summa kuulosti mielestäni kohtuuttoman suurelta, siihen nähden ettei ns. oikeaa tuomaria ollut. Niinpä otinkin perjantaille estevalmennuksen, meidän valmentajan Olgan hevosella. Aluksi meinasin mennä sinne Fiialla, mutta sitten päädyinkin menemään täysin vieraalla hevosella, ja pakko myöntää että se teki oikeasti hyvää. Ratsuni oli täysin Fiian vastakohta, hieman laiska ja raskas ratsastaa, mutta hyppäsi kuitenkin varmasti mitä vain, mistä vain.

Valmennuksesta jäi erittäin hyvä fiilis päälle, ja sovimmekin jo Olgan kanssa että ajan Fiian tiistaina sinne, jolloin hän ratsastaa sillä. Mikäli kaikki sujuu hyvin,  niin tarkoituksena olisi ottaa lopuksi muutama hyppykin. Perjantaina sitten menemme uudestaan samaan paikkaan, ja tällä kertaa osallistun itse tammalla estevalmennukseen. Huh, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Tänään jatkettiin kankiharjoituksia, keskittyen samalla Fiian lempipuuhaan eli väistöihin. Tämä tuottikin melko paljon harmaita hiuksia, sillä Fiialla nousi kierrokset tappiin asti jo heti alkuun. Väistöt meni jotakuinkin niin että hevonen juoksi päättömästi sivuttain pohjetta vasten. Työskentelimme hetken ympyrällä laukassa, jonka jälkeen palasimme väistöjen pariin. Muutaman kerran Fiia jaksoi aina keskittyä, jonka jälkeen mentiin taas ihan päättömästi. Tämä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Jatkoimme harjoituksia niin kauan että sain hevosen takaisin kuulolle, sekä keskittymään siltä vaadittuihin tehtäviin. Lopuksi pääsimme menemään muutaman väistön laukassakin ilman sen suurempaa fiaskoa. Täytyy näemmä ottaa nämä taas päivätreeneihin mukaan, jottei siitä tarvitse tehdä niin suurta draamaa joka kerta.

Helteestä ja hermojen kireydestä johtuen teimme alle tunnin, suht tehokkaan treenin. Nyt olisi tosiaan ensi viikolla tarkoitus valmentautua. Voi olla että otamme myös yhden koulutunnin tulevalle viikolle, riippuen ihan siitä miten sen saa sovitettua töiden oheen. Seuraavat kisat olisi näillä näkymin vasta 13.8 ja 14.8 Myrskylässä. 13 päivä olisi estekisat, joista en ole aivan varma vielä, mutta 14 päivä koulukisoihin menemme joka tapauksessa.

Ratsastussaappaani alkavat vetelemään jo viimeisiään, joten olisi aika hankkia uudet. Nämä nykyiset mountain horsen saappaat ovat palvelleet noin viisi vuotta, mutta nahka alkaa olemaan jo niin venynyttä, että saappaat ovat todella löysät. 

Osaisitteko suositella hyviä saappaita?

Ehkä kouluratsastuskin voi olla kivaa.

Koin tänään jonkinmoisen ahaa elämyksen kesken koulutreenien. Sain vihdoinkin hommattua kankisuitsiin kahdet kuolaimet, joten päätin mennä päivän treenit kangilla. Tarkoituksena oli harjoitella sunnuntain kouluohjelmia, mikäli kentällä ei olisi aivan liian kuuma.

Lämpötila oli suht ok, eikä ötökätkään kiusanneet ihan mahdottomasti. Fiia oli alkuverkassa jo tosi hyvä ratsastaa,  ei roikkunut ohjalla tai ollut jäykkä kumpaankaan suuntaan. Otin pikkuhiljaa kankiohjaa käteen, ja alkuun Fiia vastusti ohjasotetta muutaman kerran. Hetken kuluttua homma alkoi kuitenkin sujua. Otin ravia ja laukkaa kumpaankin suuntaan , ja pyrin kokoamaan Fiiaa mahdollisimman paljon.  Pätkittäin meno tuntuikin jo tosi mukavalta, ja hevosestakin alkoi löytymään ihan uusia puolia.

En viitsinyt sen kauempaa hinkata näitä kokoamisjuttuja,  vaan aloin treenaamaan ohjelmia. Ajattelin mennä kummankin ohjelman vain kerran läpi, ja jatkaa treenejä sitten taas huomenna.  Ihme kyllä muistin jotakuinkin kummankin ohjelman jo ulkoa.  Suurimmaksi ongelmaksi meille koitui nuo käyntiosuudet. Kummassakin ohjelmassa on keskikäyntiä laukkapätkän jälkeen. Fiia kuumuu sen verran paljon ettei hommasta meinaa tulla mitään. Sain kuitenkin ratsastettua molemmat ohjelmat kerran läpi, joten lopetamme treenit tältä päivältä. Harjoitellaan sitten huomenna lisää noita käyntiosuuksia. Kisoissa täytyy pyrkiä ratsastamaan muut kohdat ihan super huolellisesti sillä saamme aivan varmasti huonot pisteet käyntiosuuksista. Fiia ei millään malttaisi kävellä laukan jälkeen, mutta eipä auta kuin treenata tätä hommaa kisoissa.

Seuraavia estekisoja en ole vielä päättänyt. Olen miettinyt josko pyytäisin jotain kokeneempaa hyppäämään Fiialla muutaman kerran, jotta sekin saisi hyviä suorituksia alle. Nythän homma menee jotakuinkin niin että pitelen sitä aivan liikaa, ja pelkään kieltämistä. Minun olisi tarkoitus mennä hyppäämään kaverini hepalla ensi viikolla mikäli suunnitelmat toteutuu. Olen joskus aiemmin kisannutkin muutaman kerran tällä hevosella, joten se on minulle tuttu. Toivottavasti tämä epävarmuus on vain hetkellistä , sillä kumpikin meistä kuitenkin tykkää hyppäämisestä. Ei auta kuin yrittää treenata ahkerasti ja käydä valmennuksissa.

Esteratsastus on kuitenkin aina ollut enemmän se minun juttu. Viimeaikoina olen tosin alkanut pitää jollakin tapaa myös kouluratsastuksesta. Toisinaan on kiva käydä koulukisoissakin hakemassa arvostelupaperi, josta voi sitten katsoa mitä kannattaisi lähteä parantamaan :)

Epävarmuus iskee.

Tänään pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin jättämään sunnuntain estekisat väliin, ja menemään niiden sijaan koulukisoihin Jokelaan. Meidän meno on jo jonkin aikaa ollut suht epävarmaa etenkin valmennuksissa. Fiia on kyttäillyt paljon, ja pelleillyt ihan kunnolla niin että olen pudonnutkin jo muutaman kerran. Tästä johtuen olen itse nykyään todella epävarma hypätessä, ja tämä näkyi tämän päivän valmennuksessakin,

Kävimme pitkästä aikaa Mäntsälässä meidän valmentajan luona tunnilla. Päivän teemana oli kaikenlaiset erikoisesteet. Kentällä oli mm. kaksi vesimattoa, joista toisessa oli vettä, erilaisia lankkuja, "portti", sekä laine.

Aloitimme kevyellä alkuverkalla, jonka jälkeen tulimme ravissa ensimmäisenä sellaista vaalean sinistä lankkuestettä, joka oli korkeudeltaan ehkä 50cm. Fiia kyttäsi estettä jo kaukaa eikä suostunut menemään lähellekään sitä. En kuitenkaan antanut periksi, vaan ratsastin sitä valmentajan ohjeiden mukaisesti kokoajan vain kohti estettä, ja lopulta päästiin käynnissä sen yli. Seuraava kerta tultiinkin jo ravissa, ja päästiin yli suoraan. Sitten tultiin samaa estettä noin 70cm korkuisena okserina toisesta suunnasta. Ensimmäisellä kerralla Fiia taas stoppasi esteen eteen, mutta sen jälkeen päästiin puhtaasti sen yli.

Tämän jälkeen hyppäsimme sateenkaariestettä, sekä vesimattoa jonka päällä oli vettä. Kumpikaan näistä ei ollut yhtään pelottava, vaan Fiia hyppäsi epäröimättä molemmat. Hypättiin kaikki esteet yksittäisenä ennen varsinaista rataa. Kieltely loppui tuon ensimmäisen esteen jälkeen, ja aloinkin miettimään voisiko Fiialla olla jotakin ongelmia vaaleiden esteiden hahmottamisessa vai mikä ihme sitä vaivaa. Kiellot nimenomaan tulevat yleensä tuollaisille vaaleille esteille, mutta sitten taas muurit ja vesimatot eivät tuota mitään ongelmia.

Lopuksi hyppäsimme hieman rataa. Rata meni sujuvasti, vaikka sainkin valmentajalta hieman moitteita siitä että otan usein kädellä liikaa kiinni, tai jään pitelemään Fiiaa liikaa. Epävarmuus vaikuttaa siis myös ratsastukseeni, sillä jotenkin alitajunnassa ajattelen että mitä hitaammin menemme, sitä varmemmin pysyn kyydissä mikäli Fiia kieltää.

Inhottava tunne tällainen, ja toivonkin pääseväni siitä joskus yli, Sunnuntaina olisi tarkoitus startara Jokelassa sekä helppo c, että helppo b mikäli nyt vain opin kummatkin radat ulkoa ennen sitä. Suurin pelkoni on että unohdan radan keskenkaiken. Onneksi minulla on aikaa treenata muutaman kerran kunnolla ennen kisoja.

Mitenkäs teidän treenit on sujuneet?

Maastakäsittelyä ja irtojuoksutusta.

Menimme hoitajan kanssa jo aamusta tallille, jotta ehtisimme puuhailla rauhassa ennen kuin minun täytyisi lähteä töihin. Tarkoituksena oli rakentaa erilaisia maastakäsin mentäviä tehtäviä kentälle, mutta koska silta jne oli kokenut vähän kovia niin päädyimme laittamaan pelkästään verhon. Tarkoituksena oli saada Fiia kävelemään verhon ali kaikessa rauhassa.

Fiia sai olla vapaana kentällä sen aikaa kun rakensimme tuon verhosysteemin. Tamma otti rennosti, ja hengaili keskellä kenttää katsellen samalla mitä me puuhaamme. Kun saimme tehtävän valmiiksi, kävin ottamassa Fiian kiinni ja menimme katselemaan verhoa.

Alkuun sitä piti ihmetellä hieman kauempaa,  mutta aika pian pääsimme ihan lähelle. Heiluttelin kankaanpalasia Fiian naaman edessä, sekä kaulalla. Alkuun se hieman säikkyi, mutta tottui siihen kuitenkin todella nopeasti. Tämän jälkeen lähdimmekin sitten menemään verhon läpi. Muutama ensimmäinen kerta meni hieman vauhdikkaasti, mutta sen jälkeen tamma huomasi ettei tässä ole mitään pelättävää, vaan käveli kaikessa rauhassa minun perässäni verhon läpi edestakaisin.

Lopuksi hoitaja talutti Fiiaa muutaman kerran tuosta läpi, jonka jälkeen laskimme sen vapaaksi kentälle hölkkäilemään. Otin muutaman irtojuoksutuskuvankin, sillä Fiia ravaili niin nätisti meidän ympärillä, ettei sitä tarvinnut edes hätistellä eteenpäin.

Kävimme laittamassa hevoselle varusteet päälle, ja hoitaja ratsasteli sitä hetken vielä kevyesti ravissa taivutellen, Tänään oli aika lämmin päivä, joten mitään tämän kummempaa ei jaksanut puuhailla. Kiva muutenkin treenailla välillä hieman kevyemmin.

Olen tässä pohtinut tämän kuun viimeisenä viikonloppuna olevia koulukisoja, enkä osaa nyt ollenkaan päättää menisinkö yhden vai kaksi luokkaa. Eniten mietityttää se että muistaisinkohan millään kahta koulurataa ulkoa. Noh, täytyy miettiä vielä hieman lisää sekä alkaa treenailemaan ohjelmaa/ohjelmia. Nyt on niin hyvät kelit, että olisi kiva päästä uittamaankin Fiiaa taas joku päivä,

Vauhdikas kisapäivä.

Tämän päivän ohjelmassa oli Uusmattilan tallilla järjestettävät Nastolan urheiluratsastajien estekisat, joissa hyppäsimme luokat 70cm ja 80cm. Kisoissa oli aika monta osallistujaa, joten pelkäsin päivän venyvän tosi pitkäksi. Meidän ensimmäisessä luokassa oli hieman alle 20 lähtijää, ja toisessa luokassa taas 29. Kauhukseni huomasin että radalle oli kaiken "kivan" lisäksi laitettu myös tuo muuri este, jota ainakin itse hieman pelkäsin.

Luokat alkoivat hieman etuajassa arvioituun aikaan verrattuna, joten suuntasin heti radan kävelyn jälkeen odottamaan verkkavuoroa. Verkka oli maneesissa, joka onkin ainoa miinus näissä kisoissa. Siellä ei ole ihan hirveästi tilaa, sekä sen lisäksi tuntuu että vähän väliä joku on esteen takana vaikka olet huutanut jo hyvissä ajoin hyppääväsi tietyn esteen. Noh, selvisimme kuitenkin verkasta kunnialla läpi, eikä yhtään kolariakaan tullut. Fiia oli suht hyvä ratsastaa, vauhtia oli ehkä hieman liikaa. Siirryimme ulos katselemaan muiden ratoja.

Aika moni tuntui kyttäilevän tuota muuria, jota itsekin jännitin kovasti. Pääsimme radalle kävelemään edellisen ratsukon suorituksen ajan, ja yritin kierrellä kaikkia esteitä joita fiia saattaisi kyttäillä. Tämä oli kuitenkin ihan turhaa, sillä tammalla oli selkeästi hyvä päivä! Pääsimme perusradan puhtaasti läpi, ja jatkoimme uusintaan. Olin niin hämmentynyt tuosta muurin ylityksestä että unohdin ihan kääntää lyhyen tien uusinnan ekalle esteelle. Eipä tuo haitanut, kun rata meni muuten niin hyvin, ja aikamme riitti joka tapauksessa viidenteen sijaan. Suurin palkinto minulle oli se että ylitin itseni, sekä luotin hevoseen. En ymmärrä mikä erikoisesteiden kammo minulle on kehittynyt viimeaikoina. Fiia on kuitenkin sen verran varma hyppääjä että minun pitäisi vain osata luottaa siihen.

Menin palkintojenjakoon ilman hevosta, sillä halusin välttää turhan härdellin sekä hevosen ylikuumenemisen. Palkintojenjaon jälkeen olikin jo seuraavan luokan radan kävely. Kävin kävelemässä radan pikaisesti ja tämän jälkeen jäin katsomaan muutaman ensimmäisen ratsukon suorituksen. Lähdin aikalailla viimeisten joukossa tässäkin luokassa, joten ehdin hyvin haukata hieman välipalaa ennen kun täytyi taas mennä verkkaamaan. Ravailin hieman alle, jonka jälkeen otin muutaman hypyn kummallekin esteelle oikeaan kierrokseen. Tämän jälkeen siirryin taas ulos katselemaan muiden suorituksia.

Fiia alkoi käymään jo hieman kierroksilla, ja lähtömerkin jälkeen lähdimmekin suht reippaasti matkaan. Pääsimme perusradan puhtaasti maaliin, jonka jälkeen aloinkin ratsastamaan aikaa. Uusinnan ensimmäinen ja toinen este meni todella hyvin, mutta seuraavalle esteelle matka sitten tyssäsikin. En ehtinyt saada Fiiaa tarpeeksi takaisin ennen estettä, eikä askeleet tuntuneet sopivan millään, joten Fiia kielsi ja kirjaimellisesti sukelsimme muurin sekaan. Aikalailla kaikki palat lentelivät ja Fiiakin kävi polvillaan. Kuin ihmeen kaupalla pysyin kuitenkin kyydissä ja sain rauhoiteltua hevosta. Odotimme esteen kasaamisen ajan, ja mietin jo että pitäisiköhän keskeyttää. Päätin kuitenkin kokeilla vielä kerran, ja uuden lähtömerkin jälkeen suuntasimme päättäväisesti kohti muuria. Etenimme tällä kertaa huomattavasti hitaammin, ja pääsimme puhtaasti yli! Loppurata sujui ilman virhepisteitä.

Suorituksemme ei yllätys yllätys riittänyt ruusukkeille, mutta emme olleet aivan viimeisiäkään. Onneksi kummallekaan ei käynyt mitään, saati jäänyt mitään kammoa tästä. Fiiakin taisi antaa kämmäilyni anteeksi, kun ei sen kummemmin jäänyt enää jarruttelemaan esteille. Ei muutakuin lisää ratatreeniä, ja kohti seuraavia kisoja!

Kuvia ei valitettavasti saatu tämän päivän suorituksista ollenkaan, mutta alla video molemmista radoista.



Saimme muuten vihdoinkin uuden ulkoasun, mitäs pidätte?

Irtohypytystä.

Tämän päivän treeniohjelmassa olikin irtohypytystä! En ole koskaan aiemmin irtohypyttänyt Fiiaa, joten hieman mietitytti että mitähän siitäkin tulee. Sain meidän hoitajan avukseni tallille. Rakensimme kolmen esteen kujan, niin että ensimmäisten esteiden väli oli 3 metriä, ja viimeinen väli 7 metriä. Kaksi ensimmäistä estettä oli tarkoitus pitää suht matalana, jotta viimeistä voitaisiin nostaa tarpeen mukaan.

Irtojuoksutin Fiiaa ensin hetken alle. Tämän jälkeen juoksutimme tammaa ensimmäiset kerran kujaan, ja se sujui ihan ok. Fiia kuitenkin keksi että tekemällä pieniä väistöliikkeitä se voisi välttää kujaan menon. Sen jälkeen kokeilimme saada sitä hyppäämään lähettämällä, mutta tässä ongelmaksi tuli se että vauhtia ei ollut tarpeeksi. Lopuksi koimme kuitenkin helpoimmaksi tavaksi juoksuttaa se sinne.

Pidemmittä puheitta, tässä olisi hieman kuvia sekä video.

Onnea ja epäonnea.

Kävimme Fiian kanssa taas tänään Myrskylässä ratsastusseura Kopseen estekisoissa. Kisapaikka on alle puolentunnin ajomatkan päässä, joten tänäänkään ei tarvinnut herätä hirveän aikaisin. Tamma oli tosin poikkeuksellisesti laitumella kisoja edeltävän yön. Ajattelin että se ehkä rauhoittaisi menoa hieman, ja olinkin oikeassa tällä kertaa.

Laitoimme Fiian lähtövalmiiksi pihatossa, jossa se oli huomattavasti rauhallisempi kuin tallissa. Pihatosta sitten suoraan koppiin, ja suunta kisapaikkaa kohti. Olimme juuri sopivasti hieman ennen ensimmäisen luokan alkua paikalla. Kävin maksamassa lähtömaksut, ja hoitaja kävelytti tammaa sillä aikaa.

Hyppäsimme ensimmäisenä luokan 50-60cm. Tein taaskin vain kevyen verkan, jottei tamma kuumenisi liikaa. Fiia oli ihan hyvällä tuulella, sekä erittäin rauhallinen. Sitä joutui ehkä jopa hieman ratsastamaan eteenpäin alussa. Pikku hiljaa se kuitenkin heräili, ja päätin antaa sen kävellä jottei kierrokset nousisi liian korkealle. Minua hieman jännitti torstaisen valmennuksen jälkeen että mitenhän meidän käy, joten olin ottanut raipankin mukaan kaiken varalta. 

Rata oli sama kuin viimeksi, joten en käynyt kävelemässä sitä tällä kertaa. Radalle päästyäni kävelin melkein tuomaripäätyyn asti, ja nostin laukan vasta tervehdyksen jälkeen. Suuntasin luottavaisin mielin kohti ensimmäistä estettä. Fiia hyppäsi kaikki esteet todella varmasti, eikä kolautellut jalkojaan puomeihin. Ainoastaan viimeiselle esteelle se lähti hieman kaukaa, sillä itse olisin odottanut vielä yhtä askelta ennen hyppyä. Ohjia löysäämällä pääsimme kuitenkin tästäkin esteestä puhtaasti yli ja siirryimme odottamaan uusintaa.

Ratsastin uusinnassa ensimmäisenä, josta johtuen jouduin siis aivan itse päättämään mistä välistä kannattaisi kääntää. Ratsastin mahdollisimman lyhyet tiet, mutta Fiia ei vaihtanut laukkaa esteiden päällä, joten jouduin tekemään muutaman vaihdon raviaskeleen kautta. Tästä johtuen sijoituimme toiseksi. häviten vain muutamalla sadasosasekunnilla ykköselle. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän suoritukseen. Palkintojenjakoon menin tällä kertaa taluttamalla. jotta Fiia oppisi seisomaan siellä nätisti. Sovimme voittaja ratsukon kanssa että hän menisi kunniakierroksen käynnissä, jotta pääsisimme harjoittelemaan sitä miten palkintojenjaossa kuuluu käyttäytyä. Fiia seisoi nätisti paikallaan ruusukkeen laiton ajan, vaikka paarmat hieman kiusasivatkin sitä.

Sitten olikin vuorossa meidän toinen luokka, eli 70cm. Tähän luokkaan en sen kummemmin verrytellyt, vaan otin ainoastaan muutaman hypyn taas kumpaankin suuntaan. Luokassa oli vain neljä ratsukkoa, ja meidän lähtövuoro oli viimeisenä. Saimme tässäkin luokassa puhtaan radan, joten pääsimme uusintaan. Uusinta alkoi melko pian meidän perusradan jälkeen. Katselin kahden muun suoritusta ennen omaa vuoroani. Toinen ratsukko sai puhtaan radan, tehden aika tiukat tiet. Minun 

olisi siis tehtävä samanlailla jos haluaisin sijoittua.

Sitten pääsimmekin jo radalle. Tervehdin tuomaria, ja nostin laukan. Fiia oli yllättävän rauhallinen vielä tässäkin vaiheessa, joten luotin siihen että saisin sen kääntymään tiukoistakin väleistä. Ensimmäisellä esteellä kolautimme hieman puomiin, joka onneksi pysyi kuitenkin kannattimillaan. Seuraavalle esteelle olikin suht tiukka tie, ja pelkäsin että jos pitäisin liikaa, niin ottaisimme puomin alas. Annoin siis hieman ohjaa tammalle, luottaen siihen että se osaa katsoa askeleet tiukassa paikassa, ja niinhän se osasikin! Pääsimme loppuradan puhtaasti maaliin asti. Saimme parhaimman ajan, sekä näin ollen ensimmäisen sijan eli sinivalkoisen ruusukkeen! Tällä kertaa menin hakemaan ruusuketta ratsain, ja huomasin että harjoittelu oli selkeästikin tuottanut tulosta jo heti ensimmäisellä kerralla. Pääsimme varmaan ensimmäistä kertaa ikinä menemään kunniakierroksen hallitussa laukassa, ilman että ruusuke lentelisi pitkin kenttää.

Sitten päästäänkin siihen epäonniseen osuuteen. Kisamatkalla ajattelimme poiketa Siwassa hakemassa jäätelöä ja juomista. Fiia odotteli kiltisti trailerissa sen aikaa, ja autolle palatessani huomasin että sehän ei lähdekään enää käyntiin. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin soittaa apujoukkoja paikalle, purkaa hevonen ulos trailerista Orimattilan keskustassa, irrottaa koppi autosta ja työntää autp käyntiin. Tämän jälkeen laitettiin koppi takaisin kiinni, hevonen kyytiin ja päästiin vihdoinkin jatkamaan matkaa tallille. Startti tuli tiensä päähän näemmä, joten pienimuotoista autoremonttia olisi taas luvassa. Tästä johtuen en ole vielä aivan varma pääsemmekö ensi viikon sunnuntaina Nastolan kisoihin. Mikäli pääsemme niin siellä olisi tarkoitus hypätä luokat 70cm ja 80cm.

Tässä vielä muutamia kuvia tämän päivän kisoista. Kaikkien kuvien (c) Alisa Suppola.